Viikolla tullut reenailtua aika laiskansutjakasti. Tiistaina Martin kanssa vähän tottisteluja kunnon häiriöillä.

Viikolla aloitin myös kosketusalustan harjoittelun, Marttihan sen jo osaa, mutta Voitolle uusi asia. Tosin Martti tahtoo mennä maahan, joten naksuttelin nyt ihan vaan kosketuksesta. Voitto ei vielä ihan jekkassu mistä se palkka oikein tulee, tykkäsi että ehkä siitä, kun ottaa sen suuhun tai haistelee. Muutaman kerran pääsin naksauttamaan ihan tassusta, mutta Voitto on vähän yksinkertainen Ehkä se jo ensi kerralla hokasee.

Lauantaina sitten kunnon metsätreenit. Voitolle pistoja ja rullantuontia. Irtorullia - ei ongelmaa luovutuksissa. Hitsin pampula. On siis oppinut väärän jutun kiintorullan kanssa. Vaan eiköhän se joskus saada korjattua. Neljä pistoa avuilla (joko ääni tai liike).

Martille sitten vähän erilainen harjoitus, kun en itse sitä ohjannutkaan. Minulla on edelleen tuo jalka vähän huonossa hapessa, niin en edes lähtenyt rymistelemään Martin perään. Suunnittelin sille kuitenkin harjoituksen ja ryhmä Rämä sen suoritti Martin kanssa. Tehtävän aluetarkastus, tiedossa kaksi maalihenkilöä. Ensimmäinen maalimies istui huussissa ja siitä lähti sitten toisen maalimiehen jälki, joka meni ulos annetulta alueelta. Hyvin oli Martti jekittänyt. Ensin ilmaisi huussiukon ja haastattelun perusteella lähtivät nostamaan jälkeä ympyrällä. Jälki nousi ja pian ensimmäinen esine. Vauhtia piisasi (tuore jälki ei ainakaan helpottanut…) ja hyvin oli ajanut jäljen toiselle maalimiehelle.

Nyt kun lumet suli poikkeen, niin päätettiin lähteä pellolle treenaamaan vähän nomejuttuja. Tanja oli miettinyt loistavan pellon meille valmiiksi, jossa saa otettua kyllä vaikka mitä! Tänään oli tarkoituksena keskittyä pitkiin markkeerauksiin ja linjoihin.

Martille ensin ykkönen siten, että heittäjä piilossa (tätäkin ajateltava näiden hunttien kanssa…). Hyvä suoritus. Sitten siirrettiin lähteyspaikka leveän ojan taakse, muuten markkeeraus samaan paikkaan. Tämä erinomainen suoritus! Ei haitannut rapakko välissä, vaan piti suunna suorana  koko matkan ja oli muutenkin erittäin voimakas suoritus suoraan damille

Toisella kierroksella vaihdettiin markkeerauspaikka sänkipellolle, ja taas jäi uusi oja väliin. Nyt vielä lähetys viistottain pellon suuntaan nähden. Tänne Martille kaksi ykköstä ja sen jälkeen linjadami samalle alueelle. Markkeeraukset menivät hienosti. Linjalähetyksessä tahtoi katsoa vain heittäjää, joka pitikin pyytää pois ja sitten vasta lähetys. Tätä harjoiteltava! En tosin kokeillut, menisikö linjassa, vaikka avustaja olisikin siellä ollut.

Voitolle ensin lyhyt ykkönen ja sitten pari lisää siten, että matka kasvoi, mutta heitto tuli suunnilleen samalle alueelle. Voittokin oli ihan intopiukeena ja teki mallikkaita suorituksia. Olen käyttänyt molemmille koirille palkkana uutta damia, mutta pitänee vaihtaa Voiton kanssa palloihin tai kongoon, sillä tahtoo jäädä jälttämään palkkadamia.

Toisella kierroksella samantyylinen harjoitus kuin Martille, tosin lyhemmillä matkoilla. Ensin lähetys ihan ojan vierestä ja siitä taaksepäin. Kahden markkeerauksen jälkeen linja samaan paikkaan siten, että näki, kun damit vietiin. Teki hyvän suorituksen!

Oli kyllä mukava ja hyvä harjoitus Näitä lisää.

Tässä välillä ollaan hakuiltu ihan taas viikottain, kun ollaan saatu uusia mukavia harrastajia porukkaan.

Tänne tuli välissä lunta jo ihan kivasti ja laitoin jälkiajatukset ja -vermeet talvitauolle. Nyt tosin lumi jo harmi kyllä lähtenyt poikkeen, joten kyllä tässä jäljellekin pääsisi. Etsintäharjotuksia ollaan otettu nyt taajama-alueilla: kaupungin varikolla, Metsähallituksen laanilla (jossa myös erinomainen työhallirakennus!) sekä pienemmällä varikolla Mähköllä.

Molemmilla mustilla on kaikki harjoitukset menneet varsin samalla kaavalla. Martti käyttäytyy hyvin vieraammalla maalimiehellä, mutta kuolaa tutut. Mitään vaikeita juttuja ei olla nyt saatu otettua, vaan ihan peruspiiloja jne.

Voitolla taasen olen muodostanut ongelmaksi tuon rullan tuonnin. Ottaa siis hyvin maalimieheltä rullan ja tuo hyvällä vauhdilla sen minulle, MUTTA pudottaa sen juuri edessä. Tämä siis vain kiintorullalla. Ja sitten käy omaan hermoon, joka vaikuttaakin sitten Voittoon. Muutenhan tuo ei mitään haittaisi, kun pudottaa sen tosiaan ihan vieressä/edessä, mutta esim. pimeällä jää rullantuonti kyllä huomaamatta, jos selän takana sen pudottaa. Hitsi. Noutoa noutoa ja irtorullia.

Muutoin jekittävät varsin mallikkaasti ja Voitollekin on aloitettu korkeampaa piiloa ja umppareitakin harjoittelemaan (ilmaisua siis).

Tänään heti aamusta jälleen jäljenpolkuun. Minulle sattui helppo keissi, kun piti polkea jälki pikku-parralle (eli noin 150m), kun taas Liisa-poloinen polki molemmalle mustalle.

Martin jäljelle nosto siten, että itse kuljen tiellä ja Martti metsässä. Otti hyvin jäljen ylös, tarkkoi tien reunaan takajälkenä ja lähti ajamaan. Jälki kulki reilunkokoisessa taimikossa, ylös ja alas rinnettä. Pohja enemmän sellaista hiekka-kanervikkoa kuin “oikeaa metsää”. Taimikosta jälki nousi laavulle, joka soralla ympäristöstään. Laavun ympärillä jäljentekijä oli tsippaillut (ihan tarkoituksella) ympäriinsä ja palannut välillä takaisin ja kulkenut pitkin penkkejä. Kun Martti ajoi laavulle, ei tsippaillut muuten ilmeentynyt kuin pään heilumisena vähän edestakas. Jatkoi oikeastaan suorilla ajoa laavun taakse ja sieltä metsään. Pieni pätkä metsää ja jälleen siirto taimikkoon alarinteeseen, jossa paluuperä. Ajettiin päähän ja jälki hävisi. Martti pyöri aikansa ja lähti todella oikein keskittyen ajamaan paluuperää takais. Ajoi kuitenkin siten myös takajälkeä takas melkein laavulle.

Tämän jälkeen lähdettiin nostamaan jälkeä aukon reunasta, josta sen pongasikin samantein ja ajoi loppupätkän hyvin. Jäljentekijä oli vähän ennen loppua kulkenut takaperin ja tehnyt ilmeisesti jotain tanssiaskeleitakin, mutta eipä nämä vauhtia häirinneet. Tietä lähestyessä sattui juuri koiranulkoiluttaja tielle, mutta Martti ei edes vilkaissut sinne. Tällä kertaa jäljen päässä olikin maalimies.

Kaksi keppiä kolmeta jäi jostain syystä matkalle. Mietin, jotta olisiko vaikutustua silä, että kepit oli meidän omia keppejä (toki jäljentekijä ne hajusti)?

Voitolle sitten alokasmainen jälki, jolle lyhyt nostatus. Alusta oli vähän keljua maassa olevine runkoineen. Voitto nosti jäljen ok, mutta jäi miihailemaan jotain (todennäköisesti siellä ulkoilleen koiran hajuja, jotka häiritsevät Voittoa erityisen paljon). Lähti kuitenkin ajamaan hyvin ja selvitti jäljen ihan mallikkaasti loppuun asti. Jäljellä oli kolme kulmaa, jotka selvitti hyvin. Voitto pysähtyy kyllä melkein suoraan kulmaan ja etsii siitä jatkoa, eli tuntuisi pitävän jäljestä varsin hyvää huolta. Toki se ajo on sellaista, öh, verkkaista, mutta varsin tarkkaa työtä tuntuisi tekevän. Tänään tosin oli vähän huolettomampaa ajoa.

Ja sama juttu Voitollakin, että kaksi keppiä kolmesta jäi. Ihme homma. Loppupalkka kuitenkin löytyi ja siellä vietettiin reilusti aikaa kehuen, joka onkin Voitosta äärettömän mukavaa.

Lisäksi Voitolle pentukurssin jälkeen vielä pieni pätkä tottista. Kentällä oli pentukurssin päätöskokeen jälkeisiä lihapullalautasia maassa, jotka hieman häiritsivät keskittymistä.

Pieni pätkä seuraamista henkilöryhmällä. Henkilöryhmä on Voitolle ollut haateellista, koska pakkohan niitä ihmisiä olisi vähän käytävä tervehtimässä. Mutta tänään ryhmä meni ok, seuraaminen kyllä kauttaaltaan ärsyttävän löysää. Löysää siis siten, että tulla jumputtaa kyllä vieressä ja kontaktissa, mutta jotenkin löysästi ja helposti tulee väljääkin.

Lisäksi teimme istumaan jääminen, jonka tekee kyllä erinomaisen hyvin :)  Lopuksi vielä luoksetulo eteenistuen, haki vähän asentoa edessä. Eteenmeno motivoiden oikein hyvä: voimakas ja vauhdikas.

Tänään aamu alkoi pirteässä pakkassäässä, joten metsään kävi tiemme Liisan kanssa jälkiä polkemaan.

Voitolle tein itse alokasluokan jäljen kolmella kulmalla. Tosin kun oltiin saatu jäljet poljettua tuli hakuporukka treenaamaan samoille alueille ja Voiton jälki siinä rajoilla, jääkö radan alle. Eli suunnitelmamuutos.

Liisa polki Martille hyvän, reilu pari kilometriä pitkän perusjäljen, jossa myös kovanmaanosuus. Vaihdettiin siten, että Martti ajoi Voitolle tarkoitetun jäljen ja Voitto Martin jäljen alkupätkän, ja loppupätkän ajoi Martti itse.

Martin ensimmäinen jälki oli helppoa kuin heinänteko. Posotti vauhdilla eteenpäin ja hakuporukan ottamat haukkuharjoitukset lähistöllä ei paljoa haitannut. Hakualue ei tainnut ihan ulottua jäljen päälle, vaan meni ihan vierestä. Tässä vaiheessa nokka nousi ja merkkasi selvästi voimakkaat hajut, mutta jatkoi omalla jäljellä. Loppujäljellä pientä haparointia, johtuen vauhdista ja siitä, että sai mennä vapaalla liinalla. Pienen vauhtipyrähdyksen jälkeen ajettiin kuitenkin jälki hyvin loppuun.

Tämän jälkeen pieni tauko ja Voitto mukaan. Lähdettiin ajamaan toista jälkeä siten, että Voitto nosti jäljen ylös ja Martti tuli Liisan kanssa remmissä perässä. Voitto nosti erittäin hyvin jäljen ylös ja lähti ajamaan määrätietoisesti. Ensimmäiselle kepille oli useampi sata metriä, mutta eipä se haitannut, kun ei nuo esineet vielä niin hyviä meillä olekaan… Voitto ajoi jälkeä tosi tunnollisesti! Ensimmäistä kertaa tuli myös metsätien ylitys, vaan eipä haitannut. Yhdessä kohdassa jälki kiersi kiven, teki siis aika tiukan kaarroksen. Voitto merkkasi jäljen koukeron ennen kiveä, mutta ajoi tarkasti kiven takaa. Merkkasi ensimmäisen esineen ja innostui valtavasti, kun sai kunnon kehut

Pidettiin siinä kunnon kehumistauko ja mietin, jotta jättäiskö ajon tähän ja vaihdettais jo Marttiin. Voitto oli ajanut siihen asti todella hyvin ja varsin hyvän pätkän. Päätin jatkaa vielä seuraavalle kepille. Voiton esineeltä lähdöt ovat huomattavasti rauhallisempia kuin Martin ja näin ollen aikas tarkkojakin. Jatkoi ajoaan oikein hyvin. Yksi terävä kulmakin matkalle tuli, juuri ennen seuraavaa keppiä ja tämä aiheutti vähän pyörimistä. Jatkettiin siis vielä kolmannelle kepille. Tähän mennessä ajoa takana vajaa kilometri.

Ja jälleen Voitto jatkoi hyvää ajamistaan. Lopussa jälki siirtyi sora-alueelle (ihan sellainen tiepohja tai vastaava). Ja jatkoi ajamistaan yhtään värähtämättä! Käsittämätöntä! Alustan vaihtuminen kovaksi ei haitannut yhtään, vaan ajoi yllättävän tarkasti tämänkin. Sora-alueella oli välissä myös yksi keppi, jolle sitten lopetettiinkin Voiton kanssa. Loistavan hienoa ajoa, olen ihan hämmästynyt!

Martti aloitti jäljen siis kovalta pohjalta, tosin oli kyllä leimaantunut jälkeen perässä tullessaan. Liisa jatkoi Martin kanssa ajoa ja lähtö esineeltä olikin hieno ilman mitään haparointia. Ajoi soralla kanssa hienosti ja vaihtoi sujuvasti vanhalle hakkuuaukolle. Vauhdissa kyllä huomasi, kumpi koira remmissä… Tohottaa menemään kyllä mahottomalla vauhdilla - ainakin Voittoon verrattuna

Martti ajoi tarkasti ja nosti kaikki esineet ylös. Jäätiin loppupuolella Voiton kanssa pois perästä ja Liisa ajoi Martin kanssa kahdestaan jäljen loppuun. Oli ajanut hyvin ja vauhtikin oli ollut rauhallisempaa. Voitollekin oli hyvää jäädä odottomaan ja veikin aikansa, kun rauhoittui.

Hyvä hyvä harjoitus! Olen niin ylpeä molemmasta mustasta Vielä kun pikku-parta ajoi erinomaisen tienvarsi/metsä -jäljen, niin huomasi, että ollaan me jotain tehty välillä oikeinkin Kiitos Liisa vielä!

Oho, on vähän jäänyt päivitykset väliin. Korjataa tilanne.

Kesä otti ja meni aika vähällä treenauksella, kun tahtoi nuo työkuviot sotkea harrastuksia. Kisakausi meni pilalle nenäpunkin takia - tämäkin ihan omaa tyhmyyttä. Keljuttaa kyllä ja kovasti. Jatkossa lienee otettava rokote keväisin. Kukaan koirista ei ryystänyt tai muuten, ainut mistä (lopulta) huomattiin, oli jälkien epäonnistuminen Martilla. Aloitti aina erinomaisen hyvin, kuten normaalistikin, mutta sitten tuli stoppi. Tätä ihmetellessä menikin sitten loppukausi…

Jäljen lisäksi ollaan keskitytty tottikseen ja ketteryyttäkin jonkin verran otettu. Voitollakin alkaa pikkuhiljaa tulemaan suorituskestävyyttä, mutta kovasti paljon tottis on vielä vaiheessaan (noudot, esteet…). Vaan mikäs kiire tässä.

Ketteryys on Voitolle ollut aika haastavaa, kun ei ole sellainen rämäpää kuin Martti. Tikkaiden hahmottaminen vaati useamman kerran, mutta nyt viimeksi meni jo itsenäisesti - ei tosin kovin varmasti… Siitä se, vaatisi vaan treeniä enemmänkin.

Talvella voisi ajatella tottiskokeita kumpaisenkin kanssa. Pitääkin tutkia kalenteria.

Perjantaista sunnuntaihin vietettiin Martin kanssa tiivis Suomen Palveluskoiraliiton pelastuskoiratoimikunnan järjestämä jälkileiri Joensuussa. Kouluttajina leirillä oli viimevuotiseen tapaan Keijo Rautanen (raja) ja Ilkka Hormila (poliisi). Puolet leiristä Keijon kanssa maastossa ja puolet Ilkan hajutunnisteopissa.

Perjantaina leiri alkoi klo 10 pienoisella teoriaosuudella, jonka jälkeen siirryttiinkin metsään. Keijo oli suunnitellut kaikille tehtäväksi jäljenylösottoharjoituksen, jossa jälki teki neljä hevosenkenkälenkkiä tien molemmin puolin ja meni vielä lopuksikin tien yli ja päätyi metsään. Eli ajatuksena oli katkaista jäljenajo esineelle, siirtyä tien toiselle puolelle ja nostaa jälki ylös uudestaan. Suurimmalla osalla koirista jäljenylösotto oli kuitenkin hallussa ja jälki ajettiin yhtenäisenä koko matkaltaan (näin myös Martilla). Muutenhan tämä oli ihan perusharjoitus, mutta pienenä vaikeutena oli samanikäinen harha molemmin puolin tietä noin 10-15 metrin päässä reunasta.

Martti nosti jäljen ylös hyvin ja lähti ajamaan touhukkaasti eteenpäin, minä yhtä touhukkaana perässä. Olin aiemmin Keijolle kertonut Martin ryntäilyongelmasta ja Keijo olikin vaijerin perässä säätämässä vauhtia. Harhat eivät olleet Martille ongelma, ennen kuin toiseksi viimeisen ylityksen jälkeen. Jostain syystä tienylitykset vähän takkusivat tänään ja juuri tuo toiseksi viimeinen ylitys oli vaikea, jolloin sekosi sitten harhaankin. Palautui kyllä ajamaan omaa jälkeä, kun ei harhalle päässyt. Muuten jäljenajo oli ihan mallikasta, samoin esineet. Vauhti ei Keijon mielestä ollut ongelma vaan pikemminkin etu, niin kauan kuin koira pitää huolta jäljestä, vaikka vauhtia olisikin

Illalla käytiin sitten polkemassa yönylijäljet Keijon ohjeiden mukaisesti. Lisäjippona jäljellä oli lyhyt paluuperä sekä tämän päivän tienylitysten vastakohtana tielle lähestyminen ja takaisin metsään meno. Pituutta jäljellä oli noin 400 metriä ja ikää tuli noin 10 tuntia.

Martti nosti jäljen helposti ja lähti taas laskettelemaan jälkeä pitkin vauhdilla. Keijo antoi pientä ravistusta liinasta, jonka tarkoituksena oli hillitä vauhtia. Ja ihan kivalla vauhdilla Martti ajoikin. Jälki meni supsikkaasti paluuperän päähän (jäljentekijä unohti laittaa esineen päähän), jossa sitten melkoista pyörimistä. Paluuperä tulikin varsin oivallisesti tien viereen ja Martti tietysti tarkastamaan tien molemmat puolet, että mihkä se jälki jatkuu. Sulki sitten paluuperän umpeen ja lähti paukuttamaan eteenpäin. Loppujälki meni minusta vähän huolimattomasti ajaen ja Keijosta henkseleitä paukuttaen Siis liian vähän haastetta Martille…

Launatain iltapäivä pidettiinkin sitten taukoa mahottoman helteen vuoksi ja tällä välillä olikin haaveissa päästä ottamaan edellisen yön univajetta kiinni. Ja haaveeksi jäi, kun käytiin läpi Ilkan teoriaa ja sitten Keijon palautetilaisuus. Kuudelta sitten metsään Ilkan kanssa. Aiheena oli siis hajutunnisteet ja heti melkoisen vaativa harjoitus kaikille koirille: tieltä lähti vierekkäin neljä jälkeä metsään noin 1.5-2 metrin välein ja viimeinen niistä oli tunnistejälki. Eli hajua annettiin ennen jälkien ylösottoa ja tarvittaessa välissäkin. Mikäli koira nosti “väärän jäljen”, sitä ei vaan laskettu ajamaan, vaan jatkettiin eteenpäin. Martti otti hyvin hajua pussista (steriili sideharso, jota henkilö käyttänyt käsissään) ja merkkasi oman jäljen jo lähtöpisteeseen, syöksyi kaikkien jälkien yli ja näytti syöksyvän myös oman jäljen yli, mutta otti sen vähän takakautta ja lähti ajamaan hyvin. Päässä metallikapula. Metalli materiaalina sen vuoksi, että ei levitä hajua niin leveälle alueelle kuin esim. sukka.

Sama harjoitus tehtiin kaksi kertaa kaikille koirille. Toisella kerralla Martti oli ihan tohkeissaan ja teki uskomattoman hyvän suorituksen! Merkkasi väärät jäljet, analysoi ne nopeasti ja kun tultiin omalle jäljelle, sai kuin sähköiskun ja lähti voimalla ajamaan. Hertalla on kaikki harjoitukset videolla ja saan toivottavasti lisätä ne sitten tänne, kun ennättää editoida. Ilkan mukaan Martti on kuin Vilttihattu; paukuttelee vaan henkseleitään jälkeä ajaessa ja on suorastaan ylimielinen. Hänen mukaansa Martilla on myös ilmiömäinen nenä ja salamannopea ongelmanratkaisukyky Heti kun laitetaan haastetta kehiin, Martti keskittyy eri tavalla ja on suorastaan elementissään. Jatkossa siis enemmän ongelmajälkiä ja perusjälkiä silloin tällöin. Oli kyllä ihana saada noin mukavaa palautettta koirasta, vaikkei itsellä olekaan siihen mitään ansioita!

Sunnuntaina siirryttiin sitten Prisman parkkipaikalle harjoittelemaan asfalttijälkiä. Jippona tässä oli, että vahvistettiin jäljen hajua suihkepullolla, jossa jäljentekijän “hikivettä”. Eli täppä pullosta ja askel päälle. Lähtö ja esineet vahvistettiin voimakkaammalla suihkeläntillä.

Ensimmäinen jälki oli noin 40-50 askelta pitkä ja joka askeleella täppä. Martti imutti jälkeä ja ei rytmittänyt hengitystä yhtä hyvin kuin pari muuta koira, jotka kanssa ajoivat tiiviisti. Ilkan mukaan 300 metriä tuollaista jälkeä ja Martti pyörtyisi, kun ei muista hengittää välillä Ja tarvinneeko enää mainitakaan, että vauhtia oli tälläkin jäljellä…

Toinen jälki oli sitten vähän pitempi ja välissä kaksi esinettä (avaimia) ja toki päätekapula. Nyt täppiä joka toisella askeleella. Martti lähti itsenäisesti hajun antamisen jälkeen ajamaan ja ajoi jälleen tiiviisti, mutta ei reagoinut ensimmäiseen esineeseen. Toisen ilmaisi ok.

Kolmas jälki oli jälleen noin 50 askelta pitkä ja tälle jäljelle sattui autoja ajamaan useita kertoja yli. Myös täppiä laitettiin harvempaan. Yksi väliesine. Martti lähti ajamaan paukutelleen ja kun täpät harveni, niin alkio käyttämään myös silmiään ja tarkasteli monta muutakin läikkää. Tätä vähän pelkäsinkin näin vilkkaan koiran kanssa, joka ennättää reagoida kyllä kaiken. Mutta tämä ei siis ongelma, kun lisää harjoituksia tulee alle. Nytkin oli niin lämmin, että täpät hävisivät kyllä nospaan näkymästä.

Erittäin mielenkiintoinen oli tämäkin harjoitus! Mukava oli nähdä eri koiria toiminnassa ja varsinkin, kun kaikki koirat onnistuivat mallikkaasti tehtävistään.

Muutoinkin leiri oli tosi kiva Hertan kanssa yövyttiin samassa huoneessa ja Martit irti omissa koloissaan (flatti-Martti sängyn alla ja porkkis-Martti pöydän alla pesässään). Nukuttuahan leireillä ei ikinä tule liikaa, eikä nytkään, kun illat meni muutaman muun unettoman kanssa terassilla ja aamulla koulutukset jatkuikin klo 6.30. Kiitos Hertta parhaasta seurasta! Ja toki kaikille muillekin leiriläisille! Kiva oli nähdä, että ainakin meidän ryhmän koirat kaikki pelittivät hyvin jäljillä ja oppia oli itsellekin nähdä eri rotuja työssään. Ja kouluttajat oli kyllä ihan parhaat, mitä toivoa voi! Voi kun jatkoa seuraisi…

Tiistaina saatiin tieto, että päästiin viidenneltä varasijalta Outokummun jälkikisoihin torstaina! Ei ainakaan päässyt ylikuntoon treenaamaan.

Koe alkoi maasto-osuudella, jonne tietenkin arvoin viimeisen lähtönumeron. Mutta onneksi näin, sillä rensseleitä kasatessa huomasin, että olin unohtanut sekä pk-liivit että jälkivaljaat… ei näin tytöt… No valjaat sain tehtyä nahkahihnasta ja olishan sitä voinut ajaa pannastakin.

Jana oli varsin marttimaisen vauhdikas ja ampuikin lähetyksestä suoraan jäljen päälle ja ajamaan. Janalta täydet 40 pistettä. Ensimmäiselle kepille ajoi hyvin ja vauhdikkaasti hyvässä maastossa, sitten siirryttiinkin pöpelikköön, jossa jälki kulki suurimman osan matkasta. Koiraa en nähnyt juuri ollenkaan, vaikka liinan päässä roikuinkin. Martti ajoi kuitenkin hyvällä tatsilla, vaikka lämpötila oli helteen puolella.

Puolenvälin jälkeen kävi maahan, aivan kuten ilmaistessa keppiä. Siinä sitten konttailin ja yritettiin etsiä kapulaa, mutta eihän sitä löytynyt. Jatkettiin siis matkaa. Loppupuolella Martti meni uudelleen maahan, mutta nyt ihan selvästi väsymyksestä ja pidettiinkin siinä tauko, sillä aikaahan meillä aina on (johtuen varsin vauhdikkaasta jäljestyksestä). Ensimmäistä kertaa käy näin, että Martti omaehtoisesti haluaa tauolle. Mutta mukava huomata, että on sillä sen verran järkeä päässä, ettei vedä itseään ihan piippuun.

Viisi keppiä jäljeltä nousi, kakkonen jäi. Eli jäljeltä 150/170 pistettä. Noille “valeilmaisuillekin” tuli selitys, sillä jäljentekijä sanoi kaatuneensa kaksi kertaa, eli niitähän se Martti merkkasi.

Esineruutu olikin heti perään, kun päästiin jäljeltä. Ruutu oli hyvä ja selkeässä maastossa, mutta tuulenvirettäkään ei juuri käynyt vaan ilma oli tukahduttavan seisova. Ei käynyt kateeksi esineruudun työntekijöitä siellä itikkapilvessä. Ruudusta nousi vain yksi esine. Toista merkkasi, mutta ei saanut niin vahvaa hajua tai ei keskittynyt hommaansa kunnolla. Ruudusta siis 10/30 pistettä.

Tottikseen siirryttiin sitten kentälle, joka onneksi oli siirtynyt varjon puolelle, eikä ollut enää niin kuuma kuin aiemmin illalla. Martti ensin paikallaoloon, joka menikin moitteetta. Siitäpä se pelleily sitten alkoikin… Seuraaminen oli ihan karmeaa - kontakti kadoksissa ja kaikki muu pilvistä lähtien kiinnosti. Istumaan jääminen oli erinomainen. Maahanmeno luoksetulo - valmisteleva osuus erinomainen, samoin maahanmeno ja luoksetulo. Sivulle siirryttäessä hyppäsi ylöspäin. Seisomaan jääminen luoksetulo puutteellinen - meni maahan. Tuomari oli kuullut, että olin sitä käskenytkin maahan… ei tytöt näinkään…

Tasamaanoudossa vähän hidastelua palautuksessa. Hyppynoudossa oli arponut kapulan ottoa ja takashypyssä ponnisti esteen päältä. Estenouto muuten ok, mutta oli jälleen arponut kapulan ottoa ja tökännyt sen tassullakin liikkeelle… Eteenmenossa eteni hyvin jonkin matkaa ja jäi sitten katsomaan taakseen. Uudella käskyllä lähti hyvin etenemään ja meni ensimmäisellä maahan, mutta nousi sitten ylös, kun lähdin kohti…

Palautteen annossakin esiintyi ihan urakalla, kun alkoi piehtaroimaan kyljellään. Ei tää niin vakavaa ole Martin mielestä. Tottiksesta 81 pistettä tällä vähän sinnepäin suorituksella.

Yhteispisteet siis 241, eli kakksotulos ja koulari JK3.

Aamupäivällä torin liepeillä jälkiharjoituksissa. Tarkoituksena Martille harjoitella kovanmaanjälkeä ja Voitolle vähän lisää häiriöitä jäljelle.

Martille teki Liisa jäljen. Jälki lähti torin ja Kainuuntien väliseltä nurmikkoalueelta, kulki torin poikki pienelle hiekka-aluuelle, josta esiintymislavan ja katsomon välistä torin poikki nurmikkoalueelle. Siitä jatkui pienelle hiekkatielle, yli Kainuuntien ja loppupätkä nurmikkoalueella. Lämpötila helteen puolella ja tuulta jonkin verran. Jälki ajettiin tuoreeltaan. Tämä jälki pyrittiin tekemään siten, että varmasti onnistuu, eli makupaloja oli tukena vaikeissa paikoissa.

Annoin Martille taas hajua, lähinnä muodon vuoksi, koska eihän se sitä oikeasti varmasti ymmärrä. Otti kuitenkin oikean jäljen ylös ja ajoi nurmikkopätkän hyvin. Jatkoi hienosti myös asfaltin puolelle, vähän tahtoi näillä pätkillä painaa sivuun (sivutuuli). Ajoi suoraviivaisesti hiekka-alueelle, jossa teki loistavan kulman. Vähän kulman jälkeen oli lyhtypylvään vieressä esine (pieni minigrip-pussi), joka jäi. Jatkoi ajoaan erittäin hyvin ja kulma asfaltillakin meni upeasti. Taas sivutuulipätkä vähän sivutuulessa ja sivussa.

Nurmikkopätkä hyvin, samoin hiekkatie. Yllättävän hyvin meni myös Kainuuntien ylitys! Loppupätkä olikin sitten ihan laskettelua, kun oli hyvää nurmikkoa

Esineistä nousi 3/4. Jäljellä olevista makupaloista suuhun pääsi vain murto-osa, kun eihän sitä sovi syödä kesken jäljen ajon… Mutta hyvä oli kuitenkin, että ne siellä tukena oli! Jännä huomio myös se, että aina hajun antamisen jälkeen painaa nenän maahan, ihan kuin olevinaan jotain tajuaisi. Vaan hieno jälki oli, ja olen erityisen tyytyväinen. Tänään ei mitään ihan järjetöntä rynnimistä ollut, vaikka selkä köyryssä painoikin eteenpäin… Tästä myös video kännykkässä, kokeilen lisätä sen tänne joskus, kunhan löydän jostain datakaapelin.

Voitolle jälki kaupunginpuistoon nurmikkoalueelle, puistoteiden ylityksiä muutama. Voitto otti vähän hapuillen jäljen ylös ja ajoi alkupätkän aika epävarmasti. Tämä saattoi johtua siitä, että alue oli mahdollisesti tallattu ja ei päässyt leimaantumaan kunnolla omalle jäljelle. Päästiin kuitenkin eteenpäin ja jäljen ajo parani koko ajan loppua kohti. Tienylitykset eivät olleet ongelma ja mikä ihmeellisintä, ei juurikaan reagoinut jäljen varrelle sattuviin ihmisiin: yksi herra pysähtyi tielle ylityksen viereen ja kyseli, mitä oikein puuhaillaan. Vähän myöhemmin jälki meni aivan puistonpenkin vierestä, jossa istui kaksi tyttöä. Ei mitään reagointia näihinkään, vaikka niin mielistelevä ihmisille yleensä on ja kaiki kiinnostaa.

Kulmat otti jälleen ihan ok, mutta vähän hapuilevaa oli jälki kokonaisuudessaan. Mutta tämähän olikin varsin vaikea harjoitus ja lisäksi Voittoon vaikuttaa melko voimakkaasti näin lämmin ilma. On vähän veto pois. Mutta varsin ylpeä saa tuostakin hiskistä olla

Tänään vierähtikin koko päivä enemmän ja vähemmän koirien kanssa puuhastellessa. Aamulla Sirpan kanssa jälkeä metsään ja illalla tottiksiin ja kettiksiin. Välissä pitkä metsälenkki kaikkien hunttien kanssa (Mantakin on meillä hoidossa) kauhiassa helteessä ja sitten toki uimaan.

Martille paluuperäharjoitus usealla paluuperällä. Päivä oli varsin lämmin ja metsä kuiva, lisäksi kova tuuli. Perusjälki oli kuvan mukaisesti ihan peruslaatikko. Jälki nousi hyvin. Ensimmäisen paluuperän otti hyvin ja sai päästä esineen. Päässä yritti väkisin etsiä jatkoa jäljelle, ennen kuin vahingossa sattui takaisin omalle jäljelle (kaikki paluuperät 5-20 askelta). Jatkoi hyvin ja kulma meni ok, mutta seuraavan suoran pätkän ajoi melkoisen sivussa, sillä kulman jälkeinen esine jäi. Otti seuraavan paluuperän (vastatuuleen) ok, tältä lähtöön annoin vähän apuja omalla liikkeellä jäljen suuntaan… Jatkoi jäljen ajoa hyvin, mutta ei ajanut kahta viimeistä paluuperää. Merkkasi kyllä molemmat, mutta ei ajanut. Tämän jälkeen tuli mieleen, että olisi pitänyt merkata paluuperät, kun maasto oli sellaista, ettei jäljentekijä voinut muistaa tarkkoja kohtia.

Itse jälki meni siis hyvin, mutta olikohan vähän huono keksintö haluta useampi paluuperä samalle jäljelle? On kuitenkin pieni tauko edellisista paluuperäharjoituksista. Eipä vaan muuta kuin uutta putkeen Huomenna onkin tarkoitus suunnata kaupungin puistoihin jälkiä polkemaan ja vahvistamaan kovanmaanjäljestystä… ja kunnon häiriöitä

Voiton kanssa illalla tottiksissa. Seuraamisissa Heikki naskutteli oikeasta paikasta ja hyvästä seuraamisesta. Tänään meni jälleen oikein kivasti! Nyt vaadin jo vähän pidempää (noin 15 askelta…) seuraamista ja yllättävän hyvin jaksoi keskittyä! Pojalla on pää kasvanut ihan mahdottomasti tässä vähällä aikaa

Lisäksi paikallaoloa Sampen tehdessä kentällä ja lisähäiriönä vielä sattumalta auto ajoi kentän poikki. Hyvin pysyi ja nyt selvästi tiesi, mitä tässä tehdään, kun oli niin tomerana heti alusta alkaen. Hienoa Voitto!

Illalla Voitonkin kanssa aloiteltiin ketteryystelineiden harjoittelua. Silta meni ihan ok, samoin keinu (kummankaan esteen ei tietenkään annettu liikkua täydellä voimalla). Tikkaiden epäilin etukäteen olevan ongelma, kun ei vielä oikein hallitse tuota takapäätään, mutta tikkaat menivät yllättävän hyvin! Muutamaan kertaan mentiin ne läpi ja pikkaisen varmemmaksi muuttui askel, tosin helposti lipsahti sinne väliinkin…